Juttelimme taannoin erään ystäväperheemme kanssa lasten itkusta, ja sen ongelmista.
Erään paikallislehden yleisöosastolla on paheksittu moneen otteeseen vanhempia, jotka antavat lapsen itkeä kaupassa. Oman lapsen itku tuntuu aina hävettävältä julkisilla paikoilla. Mutta miettikääpä tilannetta, jossa olette esimerkiksi kaupassa ja näette pariskunnan työntämässä matkarattaita joissa taapero on juuri saanut kiukkukohtauksen. Täysin normaalia? Enemmän harmia aiheuttaa ne vanhemmat, jotka omalla käytöksellään ja möykällä tekevät tilanteesta entistä pahemman. Mikäli vanhemmat pysyvät rauhallisina niin tilanne hoituu omalla painollaan. Aina toki löytyy niitä mulkoilevia katseita ja ”eikö nuo osaa hoitaa” -ajatuksia, mutta ne voi jättää surutta omaan arvoonsa.
Eikö lapsen itku siis ole täysin luonnollista? Turha siitä on numeroa tehdä. Kaikki ”lapselliset” aikuiset kyllä muistavat ajat, jolloin omat lapset olivat samassa iässä yhtä uhmakkaina. Olkaamme siis ylpeitä omista lapsistamme ja klaaratkaamme tilanteet iisisti kotiin!
Mitä mieltä olet lapsen itkusta julkisella paikalla? Miten vanhempien pitäisi puuttua? Kommentoi.
Hyvä aihe! Itselläni on neljä alle kouluikäistä lasta, ja olen toiminut osa-aikaisena tavaratalonmyyjänä. Joten kokemusta on molemmista näkökulmista.
Itse olen kohdannut itkukohtauksia melko harvoin omien lasten kanssa. Onneksi. Mutta jos sellainen on sattunut tulemaan kauppareissulla, olen itse yrittänyt pysyä rauhallisena ja olla toiminnassa johdonmukainen. Yleensä lapsi on rauhottunut itsestään, kun ei ole kiinnittänyt häneen huomiota.
Myyjänä olen törmännyt monenlaisiin lapsiperheisiin. Olen ollut myyjänä vapaa-ajan osastolla, johon myös lelut kuuluu. Joten useita itku-potku-raivareita olen hyllyjen äärellä nähnyt, sekä lapsen että vanhemman toimesta! Joskus itseänikin alkanut jo hävettää vanhemman lapsellinen käyttäytyminen. Älytöntö meuhkaamista. Vanhemmat helposti lähtevät siihen lapsen kiukkuun mukaan, mikä ei ainakaan vähennä lapsen itkua. Usein olen myös huomannut vanhempien ostavan arvokkaitakin leluja, kun lapsi on raivolla sitä halunnut. Mutta pitää muistaa, että näitä perheitä on marginaaliosa lapsiperheistä, ainakin omien kokemusteni mukaan. Keskuudessamme on myös paljon vanhempia, jotka osaavat hillitä ja hallita itsensä tiukoissa tilanteissa.
Itsehän käyn tästäkin syystä usein yksin tai korkeintaan parin lapsen kanssa kaupassa, ettei näitä tilanteita synny. Ja usein ennen kauppareissuja kerron lapsilleni, missä käydään ja mitä ostetaan. Leluja saa käydä kattomassa, mutta niitä ei osteta, ellei olla sitä nimenomaa menty ostamaan.