Lastentupa

Ihminen lähtökohtaisesti pyrkii onneen. Kaikissa valinnoissaan ihminen miettii ja valitsee sen vaihtoehdon, jossa mielestään kokee olevan onnellisin lopputulos. Näin ainakin ymmärrän.

Tästä tuleekin selvä ristiriita miettien päivän aihettamme, avi0-/avoeroja. Tänä päivänä yli puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon. Miksi näin? Kuvitteleeko ihmiset todellakin, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella? Ihan järjelläkin pystyy miettimään, voiko ”uusi” elämä olla edellistä onnellisempaa. Miten mahdolliset lapset? Vuoroviikot? Kenties yhteys poikki lopullisesti? Turha oman edun tavoittelu on tänä päivänä liian suuressa roolissa.

Monet eronneet ja sittemmin uuteen liittoon ajautuneet ovat sanoneet, että uuden liiton eteen on joutunut tekemään niin paljon töitä, että kyseisellä työmäärällä alkuperäinen suhde olisi kestänyt vielä vaikeampiakin aikoja. Tämä siis osoittaa sen, että yleensä se ensimmäinen ”oikea” on juuri SE oikea. Rakkaus on myös tahdon asia.

Ketkä ovat yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia? Yksinhuoltajat. Mistä syystä he ovat yksinhuoltajia? No juurikin suurimmaksi osaksi erotapausten johdosta. Poislukien tietenkin ne murheelliset tapaukset, joissa toinen puolisoista on menehtynyt.

Nauttikaamme siis elämästämme juuri sellaisena kuin se on. Ainainen ”vielä vähän paremminkin voisi olla” -ajattelutapa muuttaa ennen pitkää asiat juuri päinvastaiseksi. Näin se on nähtävä. Vai mitä mieltä olet?

Mauno S.